Blogi: Verikokeiden piikkikammo – ja miten pääsin siitä eroon

Minulla on harvinaissairaus HHT (eli osler), mikä aiheuttaa verenvuotoja ja anemiaa. Pahan anemian aikaan verikokeiden ottaminen on toisinaan ollut hankalaa. Suonet tahtovat karata piikin alta. Pahimmillaan vaikka piikin sai suoneen, niin verta ei tullut vaadittua kolmea putkea, vaan piti tehdä reikä toiseenkin suoneen.

Vähitellen näistä keljuista tilanteista seurasi piikkikammo. Eikä se ole pelkästään ikävä fiilis piikeistä, vaan siihen liittyy fyysisetkin ongelmat: kun neula koski ihoon, käsitaipeeseen tuli kämmenen kokoinen valkoinen alue, koska verisuonet menivät piiloon. Verikokeen otto vaikeutui entisestään, mistä seurasi pahenevat kierre piikkikammossa.

Piikkikammo vaikeutti verikokeiden ottamista, mutta myös kokeeseen menoa. Jouduin todella patistamaan itseäni, jotta pystyin menemään sinne. Verikokeen otto ei aina sujunut helposti. Verikoe on joskus otettu nilkasta, kun käsivarresta ei onnistunut. Kanyylin laitto oli yleensä helpompaa. Vaikka sekin on joskus laitettu käsivarren sisäpuolelle, kun vain sieltä löytyi hyvä suoni.

Milloin tarvitsin veritankkausta, se oli todella piinaavaa. Ensimmäinen hankala vaihe oli sairaalaan meno. Toinen vielä pahempi vaihe oli se, kun veripussi ja muut tarvikkeet tuotiin viereen ja jouduin odottamaan niiden laittoa. Kanyylin laitto ei aina onnistunut ensiyrityksellä ja se nosti jännitystä entisestään. Kun sitten veri tippui, niin se oli jo helpompaa.

Koitin saada piikkikammon pois järkeilyllä. Verikokeet ja kanyylit ovat pakollisia sairauteni seurantaan ja hoitoon. Tiesin myös, että niiden aiheuttama kipu ei ole suuruudeltaan pahaa eikä se kestä kauaa. Järkeilyllä sain sen aikaan, että menin verikokeisiin ja hoitoihin. Kuitenkaan se ei poistanut piikkikammoa, ei omassa mielessäni olevia eikä fyysisiä reaktioita.

Avun minulle toi mentaalivalmennukseen kuuluva mielikuvien muokkaaminen. Osallistuin kevään 2022 ajan NLP-kurssille. Teimme siellä paljon mielikuvien muokkausharjoituksia. Muutamaan niihin otin aiheeksi piikkikammoni. Aloin muokkaamaan ihan kokeilumielellä verikokeiden ottamiseen liittyvää mielikuvaa. Tein siitä mielessäni pehmeän, lempeän tilanteen, johon liittyi vain mukavia asioita. Muutin valkoisen sairaalahuoneen mielessäni miellyttäväksi asiaksi. Toin sinne mielikuvissa kaikenlaista mukavaa, kuten koirani, jonka turkkia saatoin silittää. Koiran silityshän vähentää stressiä. Jopa mielikuva siitä riittää!

Noita samoja harjoituksia teen, kun menen verikokeen ottoon tai kanyylin laittoon. Aina uudella kerralla harjoituksen teko menee helpommin. Tuo lempeä mielikuva syntyy jo melkein itsestään. Sen avulla verikokeiden otto on mennyt helpommin, piikkikammo on helpottunut. Fyysisetkin ongelmat ovat vähentyneet.

Tarja Tiainen
Suomen HHT/Osler-yhdistyksen varapuheenjohtaja

Vastaa